Veden taika on taiteilija Jackie Brooknerin suunnittelema kelluva bioveistos Salossa. Veden taika on ympäristötaideteos ja TAIDEKO, joka pohjautuu laajaan ekologisen yhteistyöhön ja yhteisötaiteelliseen toteukseen. Veden Taika blogi esittelee teoksen eri vaiheet suunnittelusta toteutukseen (2007-2010) sekä teoksen vaikutuksia ekologiaan (2010-) päiväkirjamuodossa.

Teoksen yhteisöllinen toteutus ja hankkeen koordinointi taiteilija Tuula Nikulainen/Aurinkoinen tulevaisuus ry. Yhteistyökumppanit Liikelaitos Salon Vesi ja Salon Seudun ammattiopisto. Ympäristötaideteos on Salon kaupungin prosenttitaide -hankinta keskus-jätevedenpuhdistamon laajennuksen yhteydessä. Blogin tekstit ja kuvat Tuula Nikulainen, ellei toisin mainita.

24.9.2015

Harmaahaikara viihtyy lintusaarella

Kuva: Pasi Airike
Kuva: Pasi Airike

22.9.2015

KASVIRIUTTA-KARKULAISEN ANKKUROINTI


Aamulla totesin sen, mitä olin toivonutkin: tuuli on siirtänyt kasviriutta-karkulaisen  oikeaan suuntaan. Niitin pienen aukon ruovikkoon. Lammen reunalla vettä on vain nilkkoihin asti. Tämä on se kohta Satamakadulla, johon suunnittelemme (Salon kaupunki) Veden taika -katselupaikkaa opastauluineen. Oikeastaan paikka on jo olemassa: Satamakadulla on pieni levennys juuri tällä kohden autojenkin pysähtyä.  Ruovikko olisi hyvä pitää noin 20 metrin kohdalta matalana -ja heinikko.


Ankkureita pikkusaaarella on nyt neljä: iso rengasannkkuri, jonka varassa saari on jonkun aikaa pyörinyt hakeutuen aina välillä äiti-lintusaaren kylkeen. Jostain syystä rengasankkurin köysi on todella pitkä (en muista mikä on ollut logiikkani tuolloin!). Ankkuriköydet eivät tosin voi olla liian lyhyitäkään - ja paras pitävyys saadaan ankkuroimalla köydet ristiin. Kaksi betoniankkuria on nostettu takaisin veteen uusille paikoilleen.  Saaren koillisnurkkaan kiinnitettiin uusi rengasankkuri, joka on konstruoitu vanhasta sadevesiviemärin kannesta (Aarni Ihalainen). Kasviriutan ympärillä veden syvyys on vain puolisen metriä. 
Punainen ankkuriköysii hohtaa lammen leväisen vihreässä vedessä.
Siellä se nyt on, pikkusaari eli veden puhdistusta hoitava kasviriutta, lintusaaresta katsottuna.

LINTUSAAREN RAIVAUS JATKUU

Lintusaren pohjoispää alkaa muistuttamaan Jackie Brooknerin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa selkeästi erottuvat reunoja kiertävät kasviriuttarakenteet keskustan rantasomerikkoa mukailevasta pesimäalueesta. Kivien ympäriltä on poistettu noin 10 cm biomassaa, josta suurin osa käytetty eroosiopaikkauksiin ja kasvualustojen vahvistamiseen sekä pesälaatikoiden maisemointiin (yläkuva). Poistimme kasvustot myös laiturista, jonka varsinainen tarkoitus on helpottaa poikasten pääsyä takaisin pesimäsaarelleen, mutta joka toimii myös huoltolaiturina (kuva alla).


Levitin kasvualustoille rantakukan siemeniä - vaikka kukka on kova itsekin leviämään, mutta  lintusaarella se on hieman jäänyt isorsimoiden varjoon.
Kivien ympärilläkasvanut heinikko on paikoin juurtunut syvälle lecasoraikkoon -ja kikeminen on hankalaa, mutta onnistuu. Lecasora vaan täytyy raapia-kaapia ja lopuksi ravistella juuristosta pois.

Näin luonto valtaa rakenteita. Tässä nokkosen ja isosorsimon juurakot ovat tunkeutuneet saaren keskiosan geotekstiilin ja  kasviriutan laitojen väliin. Ilman huoltoa rakenteet antavat pikkuhiljaa periksi ja hajoavat.
Pitkä kivi on keskeltä halki. Huomasin, että halkeama elää liikkuessamme saarella. Pohja on  joustava ja myötäilee myös aallokon liikkeita - ei paljon, mutta riittävästi murtaakseen pitkät betonirakenteet. Betonipäällysteisten tekokivien sisällä on käytetty polystyreeniä keveytensä tähden.
Nättiä on! Tuuli on painanut kasviriuttaa hieman etäämmälle. Ankkuriköysissä on hyvä olla hieman joustovaraa - pikkusaaret liikkuvat muutamia metrejä sivuunsa. Iso saari on onnistuttu pitämään lähes paikoillaan ristiankkuroinnilla. Vene lastattu nokkosten juurakoilla. Nokkonen oli valtakasvina somerikolla ja kotamme hieman hillitä sen juuriston levittäytymistä ja tunkeutumista tekokiviin ja rakanteisiin.


PALUU MANTEREELLE -HYVILLÄ MIELIN

Aurinko kuivattaa ja samalla keventää saarelta pois roudattavaa biomassaa. 
Saaren eteläpää (kuvassa)  vaati vielä raivausta. Sen jälkeen kivien paikkaus-rappausta, usvakiven kannen valmistusta ja minkin tekemien reikien paikkausta. 
"On se vähä muuttunu" tuumasi soutaja. Tässä alkutilanne "Paluu saarelle"
Nokkosjuurakko saa kyytiä.
Salamatkustaja. Näin hänet kyllä saarella....

20.9.2015

PESÄLAATIKOITA SORSALINNUILLE

Salolaisten lintuharrastajien toiveesta lintusaarelle sijoitettiin 6 pesälaatikkoa eli uusia pesäimäsuojia sorsalinnuille.  Pasi Airike sijoitteli pesälaatikot  kasviriutoille. Pasi Airike on auttanut myös saaren raivaamisessa. Pesät sisustettiin kuivuneilla heinäkasveilla. Laatikoiden päälle painoksi ja maisemoinniksi laitettiin saaren keskiosista irrotettuja mättäitä ja olkimassaa. Tampereen Lokkisaarelta on hyviä kokemuksia pesälaatikoista. Ainakin sinisorsat, tukka- ja punasotka ovat niissä viihtyneet. Naurulokit voivat tehdä pesänsä pesälaatikoiden päälle -sopu sijaa antaa lintusaarillakin - ja luo turvallisuutta. Naurulokit ärhäkkäinä pesiensä puolustajina houkuttelevat myös muita vesilintuja pesimään naapurustoon.




Pesimälatikoita on molemmin puolin lintusaarta. Satamakadun puolelle, jonne tulee myös Veden taika -teoksen opastaulu ja katselupaikka, on sijoitettu neljä pesimälaatikkoa ja lintutornin puolelle kaksi.


LINTUSAAREN RAIVAUSTA JA "EROOSIOREIKIEN" PAIKKAUSTA



Paluu saareen - paljon pohdittavaa -tuulee.
Lintusaaren reunaa kiertävät riutat ovat myös kärsineet eroosiosta: paikoin kasvualustat ovat huuhtoutuneet veteen. 

Minua askarruttaa raivauksesta kertyvän biomassan siirtäminen pois saarelta....
Saaren keskiosan kivet ja somerikko on tarkoitus kaivaa esiin.
Kasviriutalla myös laajoja kohtia joista aluskate huuhtoutunut kokonaan pois verkon päältä. Käytimme ruokoa alunperinkin aluskatteena....oivalsin, että voin käyttää niitetyt kasvit ja biomassan ainakin suurimmaksi osaksi eroosiokohtien paikkaamiseen! Verkkojen päälle pitkiä osmankäämien ja isosorsimojen varsia, päälle ruoko-guona-biomassaa sekä nurmi- ym kasvimättäitä. Ongelma ratkaistu!
Niittosilppua uppoaa kasviriutan reikiin. Alla on kelluttimet, kelluttimien päällä verkkoa.
Tuuliajolla ollut kasviriutta on eniten menettänyt kasvualustojaan.
Kelluttimien väleissä on verkkoa. Niiden päälle ensin pitkää niittojätettä, osmankäämiä ja isosorsimoa, pintaan lintusaaren keskiosasta kaavittua biomassaa, joka on pääasiassa ruokon ja guanan sekoitusta. Ruoko-guanasta voisi olla tavallinen puutarhurikin kiinostunut!


Avaraa, hieman surullisen näköistä. Mutta saaren muodot, keskiosan ja kasviriuttojen raja alkaa hahmottua. Näköala etelään.
Näköala pohjoiseen eli Saloon ja jätevedenpuhdistamolle.
Tämä oli lähtökohta ks. Paluu saareen

Lintusaaren ja kasviriutta-rakenteen erottaa toisistaan muovinen lankku.

Paikoin lecasora on sekoittunut biomassaan niin paljon, että soraa jaa maata ei voi enää erottaa toisistaan. Vaihtoehtona on tuoda lisää soraa somerikkoon. Tämä menee vielä mietintään. 
Maaperä on elävää, kun siellä on matoja ja muita hajottajaeläimiä.

16.9.2015

USVALAITTEISTON PURKU JA ANKKUROINTI-YRITYS

Usvalaitteen vesipumppu irroitetaan mutkan alapuolelta.
Ja se painetaan veteen ja nostetaan ylös laatikon vierestä. Vedenpinnan korkeus on vain 125cm, joten usvapumppu juuri ja juuri mahtui laatikon alitse...
Sähköjohdon suoja murtunut, mutta itse johdot näyttäisivät olevan ehjät.  Sähköt on kytketty pois mantereella olevasta sähkökaapista.

Siirtyneellä saarella on edelleen kolme ankkuria! Mutta ankkuriköydet aivan liian lyhyet ja betonimöhkäleet riittämättömät  
Yritys siirtää saari paikoilleen - ei onnistu vastatuulella! On siis odotettava lounastuulia...

Ankkur nostettiin verkon päälle odottamaan. Saari saa rautaisen rengasankkurin , joka pitää hyvin  mutapohjassa.

Pyörikööt nyt vielä jonkin aikaa tuulen mukana!
Aloitin kivien esiin kaivuun. Lecasoraa maan alla...
Kivien ympäriltä täytyy kaivaa guana-ruokomassa pois -ja koko saaren keskiosasta.

Puhdistin vesipumpun ja en malttanut olla kokeilematta...
Pumppu vesisaaviin - pumppu on seissyt vedentaika-altaassa toimettomana  kaksi vuotta...
Toimii!! Keväällä asennetaan taas...
Painepesuri toimii myös. Usvalaitteen toiminta kaikessa yksinkertaisuudessaan: vesipumppu nostaa ja työntää veden painepesuriin. Painepesuri puolestaan puskee veden suuttimiin, jotka hajoittavat vesiryöpön pienen pieniksi vesipisaroiksi usvaksi - ja joka paineella kohoaa tuulen mukana ylös tai leviten ympäriinsä, riippue säästä.
Haasteita tuottaa altaan mataluus ja sameus. Ongelmana saattaa olla myös laatikon vikavirtasuojain, joka laukaisee ehkö turhan herkästi sähköt pois päältä. Laatikossa voi lämpötila nousta korkeaksi auringonpaisteella. Tätä täytyy miettiä.