Veden taika on taiteilija Jackie Brooknerin suunnittelema kelluva bioveistos Salossa. Veden taika on ympäristötaideteos ja TAIDEKO, joka pohjautuu laajaan ekologisen yhteistyöhön ja yhteisötaiteelliseen toteukseen. Veden Taika blogi esittelee teoksen eri vaiheet suunnittelusta toteutukseen (2007-2010) sekä teoksen vaikutuksia ekologiaan (2010-) päiväkirjamuodossa.

Teoksen yhteisöllinen toteutus ja hankkeen koordinointi taiteilija Tuula Nikulainen/Aurinkoinen tulevaisuus ry. Yhteistyökumppanit Liikelaitos Salon Vesi ja Salon Seudun ammattiopisto. Ympäristötaideteos on Salon kaupungin prosenttitaide -hankinta keskus-jätevedenpuhdistamon laajennuksen yhteydessä. Blogin tekstit ja kuvat Tuula Nikulainen, ellei toisin mainita.

5.6.2016

Petolinnut vaanivat poikasia

Ruskosuohaukka saa naurulokit suunniltaan. Kuva: Pasi Airike


2.6.2016

Naurulokeilla poikasia

Olen päivän tai kahden vanha. Kuva: Pasi Airike

Pesälaatikot kelpasivat naurulokeille. Kuvassa noin viikon vanhoja poikasia. Kuva: Pasi Airike

4.5.2016

Aamuvarhaisella

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

24.4.2016

Sorsalintuja ja laulujoutsen

Kelluvien saarten ympärillä viihtyy parhaillaan ainakin punasotka, tukkasotka, silkkiuikku, telkkä, sini- ja harmaasorsa, laulujoutsen sekä kalatiira. 


21.4.2016

Naurulokit pesänrakennuspuuhissa

Betonilla paikatut kivet näyttävät selvinneen hyvin talven vaihtelevista sääolosuhteista - näyttävät suorastaan hyviltä. Usvalaatikon "kivimäinen kansi" vielä uupuu. Naurulokit aikovat ilmeisesti valloittaa myös sorsalintuja varten asennetut pesintälaatikot.





2.12.2015

Tervetuloa talvi ja myrskyt! Liikkuva kasviriutta sai lisä-ankkurin.

Tämän vuoden viimeinen souturetki Veden taika -saarille!

Kohteenamme oli tällä kertaa lintutornin puoleinen kasviriutta, joka on liikkunut paikoiltaan - ei kuitenkaan karannut. Alkuperäiset betoniankkurit, joita löysimme kaksi, eivät ole kyenneet pidättelemään saarta kovissa tuulissa paikoillaan. 
 Kuvia kasviriutan luonteesta: paikoin kasvualustat ovat huvenneet ja riutta muistuttaa rämeikköä. Riutta mieluisa suojapaikka paitsi sorsalinnuille myös pikkulinnuille, jotka viihtyvät pajupensaikossa. Riutalla on rantakukkaa, isosorsimoa ja muita kosteikkokasveja.
Melalla kauhoen löytyivät betoniankkurien kiinnitysköydet:
 
Vesi oli tavattoman kylmää. Uuden ankkurin köysi täytyy pujottaa kelluttimien ympäri - ja kädet upottaa kyynärpäitä myöten lampeen.
Lintusaaressa vesi olikin jäässä:
 
 Lintusaari näyttää kunnostettuna hyvältä, pohjarakenteet ja tekokivet korjattuina:
 Sorsien pesälaatikot ovat pysyneet hyvin paikoillaan:
Kasviriutta ankkuroituna paikoilleen uudella jarruankkurilla ja vanhoilla betoniankkureilla:

Veden taika kunnostustyöt jatkuvat keväällä:
Satamakadun puolen katselupaikkaa raivataan ja sinne tulee Veden taika -teoksesta kertova opastaulu. Lisäksi teemme sähköistykseen, usvalaitteistoon ja valaistukseen liittyviä muutoksia sekä kunnostuksia. 

Kunnostuksen teettävät yhteistyössä Salon liikelaitos Vesi, Salon taidemuseo Veturitalli, Salon kaupungin puisto-osasto sekä ympäristötoimi. Kunnostuksen toteutuksesta vastaa Tuula Nikulainen.

4.11.2015

Kivien viimeistelyä. Minkin käytävät umpeen

Minkin lintusaaren pohjaverkkoon jyrsimä reikärivi (5 reikää) on nyt peitetty ensin jyrsijäverkolla ja  rakenteissa käytetyllä polyeteeniverkolla. 


Lopuksi peitimme paikkauksen lekasora-kasviturve-seoksella, jonka olimme kaapineet pois kivien ympäriltä.


Kivien viimeistelylaastiin sekoitin rautamustaa,  joka antaa laastille hieman "ajan patinan" sävyä.
Nyt on saatu kaikki saaren huoltotyöt tehtyä! Iso kiitos talkoolaisille Pasi Airike ja Sarit Peltola avusta! Usvalaatikon kannen valmistan kotona. Kanaverkosta muotoiltu malli lähtee mukaan. Ensi viikolla lisä-ankkuroimme vielä saaria Kuha-laiturien rengasankkureilla.

Valmista tuli!
Usvakannen malli lähtee työhuonelle valmistettavaksi.

Rakenneongelma

Alunperin tekokivet muotoiltiin hyvin hienojakoisella ja erityisvahvalla betoniseoksella, jossa vahvisteena on käytetty nano-tekniikkaa. Betonin ja ohjeistuksen saimme kuvanveistäjä Pertti Kukkoselta. Kivet onnistuivat hyvin, ja ne olivat kauniit: betonipinta sileä, elävä ja kivimäinen. Mutta jo muutaman vuoden päästä kivet alkoivat halkeilla. Ensimmäisen kerran paikkasin niitä alkuperäisseoksella. Halkeamisen syy ei ole kuitenkaan betonissa, vaan perustuksissa. Tekokivet on installoitu suoraan kiinni joustavaan saarirakenteeseen. Kiven sisuksien polystyreeni (Finfoam) antaa myöden, mutta betoni ei. Aallokko liikuttaa saaria ja kellukkeiden nivelet ovat joustavia. Saaren pinnalla kävellessä huomaa tämän liikkeen.  Tästä syystä jätimme pitkään matalaan kiveen halkeaman - oletuksena on, että halkeaman jättäminen mahdollisesti ehkäisee lisämurtumia. Ongelman olisi ehkä voinut välttää kiinnittämällä tekokivet joustamattomalle pohjalle, joka puolestaan olisi kiinnitetty saaren rakenteisiin tukevasti, mutta jättäen hieman liikumavaraa. Todennäköisesti vuosihuollossa joudutaan tulevinakin vuosina paikka-rappaamaan kiviä.