Veden taika on taiteilija Jackie Brooknerin suunnittelema bioveistos Salossa. Teos koostuu kelluvista saarista, jotka ovat biopuhdistamoja sekä vesilintujen habitaatteja. Veden taika on ympäristötaideteos ja -TEKO, joka pohjautuu laajaan ekologisen yhteistyöhön ja yhteisötaiteelliseen toteukseen. Taideteko oli osa Halikonlahti Green Art -trilogian Waterways tapahtumaa. Veden Taika blogi esittelee teoksen eri vaiheet suunnittelusta toteutukseen (2007-2010) sekä teoksen vaikutuksia lammen ekologiaan (2010-) päiväkirjamuodossa.

Teoksen yhteisöllinen toteutus ja hankkeen koordinointi taiteilija Tuula Nikulainen/Aurinkoinen tulevaisuus ry. Yhteistyökumppanit Liikelaitos Salon Vesi ja Salon Seudun ammattiopisto ja sen opiskelijat. Ympäristötaideteos on Salon kaupungin prosenttitaide -hankinta keskus-jätevedenpuhdistamon laajennuksen yhteydessä. Blogin tekstit ja kuvat Tuula Nikulainen, ellei toisin mainita.

29.10.2015

22.10.2015

Lintusaari


Kuva: Pasi Airike

Kuva: Pasi Airike

20.10.2015

Kivien pelastus jatkuu


Tipurazzit yllättivät lintutornista.
Sarit Peltola auttoi kiven uudelleen pinnoittamisessa. Sarit oli myös aikanaan valmistamassa tekokiviä ja istuttamassa kasviriuttoja.


Pikkusaaresta emme löytäneet lainkaan ankkuriköyttä. Saari on uudelleen ankkuroitava ennen myrskyjä - muutoin löydämme sen toiselta puolen lampea...

Isokoskelot viihtyvät saaressa ja saaren ympärillä, samoin sinisorsat sekä muutama tukka- ja punasotka. Lintumiesten laskujen mukaan altailla on ollut tänään 170 isokoskeloa syömässä hopearuutanoita. Hienoa! Saarella vakituiseen viihtynyttä harmaahaikaraa emme nähneet. 

19.10.2015

Lintusaaren tekokivien paikkausta


Veden taika aamuauringossa Satamakadun puolelta kuvattuna - kännykän kuvassa saarirykelmä näyttää paljon todellisuutta kaukaisemmalta. Tämä on teoksen paras katselukohta, jonne tullaan myös sijoittamaan Veden taika -infokyltti. Saarella viihtyy edelleen haikara, sekä sorsia, tukkasotkia ja koskeloita. Saarityömaalle kuulimme myös luhtakanan sekä viiksitimalin ääntelyä.
Viiksitimali. Kuva: Pasi Airike (Halikonlahti/Angelniemi)
Haastetta. Tämä ei ole se pahimmin vaurioitunut kivi - mutta se, joka näkyy aina valokuvissa, joten päätin paikata sen ensimmäiseksi.
Harjasimme vedellä kivet puhtaaksi - käytimme tosin lammen vettä. 
Laastia varten toimme  puhdasta vettä.
Kasvustoja on kivien sisällä - koitimme saada juuria pois...aika sissejä nämä valkojuuret, liekö ihan juolavehnä. Hyvä ravintokasvi tosin, ja rohtonakin käytetty.
Pahimmat vauriot paikkaan pikakorjauslaastilla (Vetonit 26) - joka kuivuu todella nopeaan (liiankin nopeaan ?) kastelusta huolimatta. Paras rappauskeli on pilvinen ja tyyni. Nyt saimme syysaurinkoa taivaan täydeltä ja leppoisaa kuivaa tuulta.
Jännittävä nähdä lopputulos huomenna...sillä kuivuminen oli tosi nopeaa. Katsoin, ettei pressuttamisesta olisi ollut enää mitään hyötyä...
Ennen ja jälkeen (alla) esipaikkauksen.  
Suunnitelmani on maalata kivet lopuksi vetisellä pintarappauslaastilla (Vetonit 410).

Satamakadun katselupaikalta. Kuva Pasi Airike 
Veden taika -lammen rannalla -Miettiikö Lähi-Itään vaiko Koillis-Afrikkaan lähtöä...
Kuva Pasi Airike


7.10.2015

Lintusaaren rantasomerikon loppuraivaus

SIISTII!

Pakkasaamuna oli kelluville saarille keräntyneenä runsaasti lintuja -ainakin sorsia, isokoskelo-pari ja haikara - ja raivaajien palattua mantereelle palasivat linnut takaisin saarilleen nauttimaan auringonpaisteesta. 


NYT (NOW)

Siistii! Saimme kaikki biomassat lintusaaren keskiosista saaren päätyjen kasviriutoille. Nokkosjuurakot lastasimme veneeseen ja loppusijoitimme ne mantereelle. Lintusaari alkaa näyttämään jälleen Jackie Brooknerin Veden taika -teokselta. Yläkuvassa saaren pohjoispää, alla eteläpää.

ENNEN (BEFORE)

 Vertailun vuoksi kaksi kuvaa alkutilantesta (yllä ja alla), ks. blogi Paluu saarelle.


Ehdotukseni on, että saari käydään niittämässä ja  muutoin huoltamassa kerran vuodessa pesinnän jälkeen, aikaisintaan elokuussa. Elo- ja syyskuu ehkä vähiten linnustoa häiritsevät kuukaudet, kaikki poikaset ovat tuolloin  jo omilla siivillään.

LISÄÄ ANKKUROINTIA

Huomasimme lintutornin puoleisen kasviriutan kelluneen lähemmäs lintusaarta.  Ilmeisesti riutta haluaa myös uuden ankkurin. Koitetaan taas löytää kierrätyksestä jokin sopiva rautamötikkä ankkurin virkaa tekemään.
Uudelleen ankkuroitu pikkusaari on pysynyt paikoillaan.

TEKOKIVET JA PAKKANEN

Suunnitelmissa oli aloittaa kivien korjaus, mutta yöpakkaset estävät sen - ja yöpakkaset jatkuvat toistaiseksi. Betoniasiantuntija suositteli käyttämään julkisivukorjauksiin kehiteltyä Weberin Vetonit rep 26 - polymeerimodifoitua pikakorjauslaastia - eli massaa jossa on muovikuituja vahvistimena. 
Kivien korjausurakka näyttää vaikealta - osasta tekokiviä on pinta irronnut palasina lähes kokonaan. Näyttäisi siltä, että  säiden vaihtelut ja yöpakkaset rapauttavat kivien pintoja entisestään.
  

MINKIN TUNNELIT JA USVALAATIKON KANSI 


Seuraavaksi paikkaamme minkkien tekemät onkalot (joita on 5) jotka sijaitsevat suorassa linjassa keskimmäisen kelluttimen päällä. Saaren alustana kelluttimien päällä on polyeteeni-tukiverkko joka on liian helppo jyrsittävä, joten paikkaan kohdan jyrsijäverkolla. Jostain syystä saaren keskimmäinen kelluke on koholla ja sen ympäristö kuivaa, mikä tekee minkille otolliset kaivuuolosuhteet rakenteisiin. 

Usvalaatikon kansi odottaa myös päällystämistä. Mietinnässä on, millä korvaan lasikuidun. Usvalaatikon teimme lasikuidusta ja päällä on sama betonimassa kuin kivissä - mutta betoni on pysynyt lasikuidun pinnalla ehjänä, toisin kuin polystyreeni-kivisisusten (Finnfoam) pinnassa.