Veden taika on taiteilija Jackie Brooknerin suunittelema bioveistos, lintusaari ja biopuhdistamo. Teos koostuu kelluvista saarista, jotka muodostavat yhdessä sekä biopuhdistamon että vesilintujen habitaatin.

Veden taika on ympäristötaideteos ja -teko, joka pohjautuu laajaan ekologisen yhteistyöhön ja yhteisötaiteelliseen toteukseen. Veden Taika blogi esittelee teoksen eri vaiheet suunnittelusta toteutukseen (2007-2010) sekä teoksen vaikutuksia lammen ekologiaan (2010-) päiväkirjamuodossa.

Teoksen yhteisöllinen toteutus ja tuotanto: taiteilija Tuula Nikulainen ja Aurinkoinen tulevaisuus ry.
Kelluttimien ja biopuhdistamon tekninen suunnittelu ja toteutus: Biomatrix Water, Scotland.
Yhteistyökumppanit: Liikelaitos Salon Vesi, Salon ympäristötoimi ja Salon Seudun ammattiopisto.

Ympäristötaideteos on toteutettu prosenttitaiteena Salon kaupungin keskusjätevedenpuhdistamon laajennuksen yhteydessä.

4.11.2015

Kivien viimeistelyä. Minkin käytävät umpeen

Minkin lintusaaren pohjaverkkoon jyrsimä reikärivi (5 reikää) on nyt peitetty ensin jyrsijäverkolla ja  rakenteissa käytetyllä polyeteeniverkolla. 


Lopuksi peitimme paikkauksen lekasora-kasviturve-seoksella, jonka olimme kaapineet pois kivien ympäriltä.


Kivien viimeistelylaastiin sekoitin rautamustaa,  joka antaa laastille hieman "ajan patinan" sävyä.
Nyt on saatu kaikki saaren huoltotyöt tehtyä! Iso kiitos talkoolaisille Pasi Airike ja Sarit Peltola avusta! Usvalaatikon kannen valmistan kotona. Kanaverkosta muotoiltu malli lähtee mukaan. Ensi viikolla lisä-ankkuroimme vielä saaria Kuha-laiturien rengasankkureilla.

Valmista tuli!
Usvakannen malli lähtee työhuonelle valmistettavaksi.

Rakenneongelma

Alunperin tekokivet muotoiltiin hyvin hienojakoisella ja erityisvahvalla betoniseoksella, jossa vahvisteena on käytetty nano-tekniikkaa. Betonin ja ohjeistuksen saimme kuvanveistäjä Pertti Kukkoselta. Kivet onnistuivat hyvin, ja ne olivat kauniit: betonipinta sileä, elävä ja kivimäinen. Mutta jo muutaman vuoden päästä kivet alkoivat halkeilla. Ensimmäisen kerran paikkasin niitä alkuperäisseoksella. Halkeamisen syy ei ole kuitenkaan betonissa, vaan perustuksissa. Tekokivet on installoitu suoraan kiinni joustavaan saarirakenteeseen. Kiven sisuksien polystyreeni (Finfoam) antaa myöden, mutta betoni ei. Aallokko liikuttaa saaria ja kellukkeiden nivelet ovat joustavia. Saaren pinnalla kävellessä huomaa tämän liikkeen.  Tästä syystä jätimme pitkään matalaan kiveen halkeaman - oletuksena on, että halkeaman jättäminen mahdollisesti ehkäisee lisämurtumia. Ongelman olisi ehkä voinut välttää kiinnittämällä tekokivet joustamattomalle pohjalle, joka puolestaan olisi kiinnitetty saaren rakenteisiin tukevasti, mutta jättäen hieman liikumavaraa. Todennäköisesti vuosihuollossa joudutaan tulevinakin vuosina paikka-rappaamaan kiviä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti