Kukkivat kelluvat riutat

Naurulokit poikueineen ovat levittäytyneet ympäristöön ja käyttävät kelluvia pesimäsaariaan enää väliaikaisina levähdyspaikkoina. Kasviriuttojen kukinta on nyt koreimmillaan, josta erottuvat väriläiskinä nyt rantakukka ja ranta-alpi: 

Tervetuloa talvi ja myrskyt! Liikkuva kasviriutta sai lisä-ankkurin.

Tämän vuoden viimeinen souturetki Veden taika -saarille!

Kohteenamme oli tällä kertaa lintutornin puoleinen kasviriutta, joka on liikkunut paikoiltaan - ei kuitenkaan karannut. Alkuperäiset betoniankkurit, joita löysimme kaksi, eivät ole kyenneet pidättelemään saarta kovissa tuulissa paikoillaan. 

 Kuvia kasviriutan luonteesta: paikoin kasvualustat ovat huvenneet ja riutta muistuttaa rämeikköä. Riutta mieluisa suojapaikka paitsi sorsalinnuille myös pikkulinnuille, jotka viihtyvät pajupensaikossa. Riutalla on rantakukkaa, isosorsimoa ja muita kosteikkokasveja.

Melalla kauhoen löytyivät betoniankkurien kiinnitysköydet:

 

Vesi oli tavattoman kylmää. Uuden ankkurin köysi täytyy pujottaa kelluttimien ympäri - ja kädet upottaa kyynärpäitä myöten lampeen.

Lintusaaressa vesi olikin jäässä:

 

 Lintusaari näyttää kunnostettuna hyvältä, pohjarakenteet ja tekokivet korjattuina:

 Sorsien pesälaatikot ovat pysyneet hyvin paikoillaan:

Kasviriutta ankkuroituna paikoilleen uudella jarruankkurilla ja vanhoilla betoniankkureilla:

Veden taika kunnostustyöt jatkuvat keväällä:

Satamakadun puolen katselupaikkaa raivataan ja sinne tulee Veden taika -teoksesta kertova opastaulu. Lisäksi teemme sähköistykseen, usvalaitteistoon ja valaistukseen liittyviä muutoksia sekä kunnostuksia. 

Kunnostuksen teettävät yhteistyössä Salon liikelaitos Vesi, Salon taidemuseo Veturitalli, Salon kaupungin puisto-osasto sekä ympäristötoimi. Kunnostuksen toteutuksesta vastaa Tuula Nikulainen.

Lintusaaren rantasomerikon loppuraivaus

SIISTII!

Pakkasaamuna oli kelluville saarille keräntyneenä runsaasti lintuja -ainakin sorsia, isokoskelo-pari ja haikara - ja raivaajien palattua mantereelle palasivat linnut takaisin saarilleen nauttimaan auringonpaisteesta. 

NYT (NOW)

Siistii! Saimme kaikki biomassat lintusaaren keskiosista saaren päätyjen kasviriutoille. Nokkosjuurakot lastasimme veneeseen ja loppusijoitimme ne mantereelle. Lintusaari alkaa näyttämään jälleen Jackie Brooknerin Veden taika -teokselta. Yläkuvassa saaren pohjoispää, alla eteläpää.

ENNEN (BEFORE)

 Vertailun vuoksi kaksi kuvaa alkutilantesta (yllä ja alla), ks. blogi Paluu saarelle.

Ehdotukseni on, että saari käydään niittämässä ja  muutoin huoltamassa kerran vuodessa pesinnän jälkeen, aikaisintaan elokuussa. Elo- ja syyskuu ehkä vähiten linnustoa häiritsevät kuukaudet, kaikki poikaset ovat tuolloin  jo omilla siivillään.

LISÄÄ ANKKUROINTIA

Huomasimme lintutornin puoleisen kasviriutan kelluneen lähemmäs lintusaarta.  Ilmeisesti riutta haluaa myös uuden ankkurin. Koitetaan taas löytää kierrätyksestä jokin sopiva rautamötikkä ankkurin virkaa tekemään.

Uudelleen ankkuroitu pikkusaari on pysynyt paikoillaan.

TEKOKIVET JA PAKKANEN

Suunnitelmissa oli aloittaa kivien korjaus, mutta yöpakkaset estävät sen - ja yöpakkaset jatkuvat toistaiseksi. Betoniasiantuntija suositteli käyttämään julkisivukorjauksiin kehiteltyä Weberin Vetonit rep 26 - polymeerimodifoitua pikakorjauslaastia - eli massaa jossa on muovikuituja vahvistimena. 

Kivien korjausurakka näyttää vaikealta - osasta tekokiviä on pinta irronnut palasina lähes kokonaan. Näyttäisi siltä, että  säiden vaihtelut ja yöpakkaset rapauttavat kivien pintoja entisestään.

  

MINKIN TUNNELIT JA USVALAATIKON KANSI 

Seuraavaksi paikkaamme minkkien tekemät onkalot (joita on 5) jotka sijaitsevat suorassa linjassa keskimmäisen kelluttimen päällä. Saaren alustana kelluttimien päällä on polyeteeni-tukiverkko joka on liian helppo jyrsittävä, joten paikkaan kohdan jyrsijäverkolla. Jostain syystä saaren keskimmäinen kelluke on koholla ja sen ympäristö kuivaa, mikä tekee minkille otolliset kaivuuolosuhteet rakenteisiin. 

Usvalaatikon kansi odottaa myös päällystämistä. Mietinnässä on, millä korvaan lasikuidun. Usvalaatikon teimme lasikuidusta ja päällä on sama betonimassa kuin kivissä - mutta betoni on pysynyt lasikuidun pinnalla ehjänä, toisin kuin polystyreeni-kivisisusten (Finnfoam) pinnassa.

VAURIOKARTOITUSTA

Kivet

 

Kivet ovat kärsineet eniten. Kivien ympärillä ja lecasoran päällä on ruokosta ja guonasta koostuvaa biomassaa noin 10 cm.  Kivien betonikerrokset ovat halkeilleet jo aikaisemminkin. Tämän kiven olen paikannut joitain vuosia sitten ja paikkaus on kestänyt.

Lecasorapohja näkyy kasvipaakkujen alta.

Alkuperäinen lintusaaren lecasorapohja kaivettu esiin.

Minkkien aikaansaannoksia

Minkin tekemiä kulkuaukkoja lintusaaren pohjassa.

Eroosio

Ankkuristaan osin irronnut riutta on menettänyt ajelehtiessaan kasvualustoja.

Alusverkko kannattelee (ankkuri nostettu siirtoa varten), mutta kasvualustat puuttuvat

LINTUSAAREN JA KASVIRIUTTOJEN KASVILLISUUTTA

Vesitatar kukkii Veden taika -lammen ja meren välisen kannaksen reunoilla.

Lännen puoleinen riutan keskellä on kasvanut pajukkoa, jossa pikkulinnut viihtyvät.

Pinkki värsuora jatkuu saarilla: kuihtuneiden rantakukkien lomaan on siementänyt jokseenkin harvinainen karvahorsma. Tosin tänä vuonna karvahorsmalla on todettu olleen erittäin hyvä vuosi.

Karvahorsma

Itäisen puolen riutalla on vankat osmankäämi- ja keltakurjenmiekka-kasvustot

Saari on ollut ankkurista irronneen jo toista vuotta ja on siitä syystä kärsinyt enemmän tyrksyissä: saaren keskeltä  ovat osin kasvualustat huuhtoutuneet pois. 

Uusi varmistettu tulokas lintuaarella on myrkkykeiso. Päiväkirjasta tosin löytyy kuvia myrkkykeison kukinnasta kuvia jo vuodelta 2010 - eli ehkä on yksi näistä huomaamatta siirtämistämme kasveista saarella. Kuva

Altaan vesi on palautunut tehokalastuksen jälkeisten kirkasvetisten vuosien jälkeen samekasi ja leväiseksi. Lintutarkkailijoiden mukaan altaassa on jälleen paljon hopearuutanaa.

PALUU SAARELLE - TILANNEKARTOITUS

Salon Vesi yhdessä Salon kaupungin kulttuuri-, ympäristönsuojelu- ja puistotoimien kanssa ovat päättäneet aloittaa taiteilija Jackie Brooknerin kelluvista saarista koostuvan taideteoksen kunnostamisen ja ennallistamisen.

Luonto on ottanut saaret lempeästi haltuunsa, mutta teoksen taideteoksellisuus on osin jäänyt rehevän kasvillisuuden alle. Rehevyys on myös hienoa - ja kertoo onnistumisesta: kelluvat saaret toimivat ja kaksi pienempää bioreaktoreiksi tarkoitettua pikkusaarta ovat tiheän kasvillisuuden peittäminä tehokkaita puhdistamoja. Kasvien juuret ulottuvat jo kelluttimien alle veteen muodostaen mikrobielämää kuhisevan puhdistavan biofilmin. Toisaalta isoimman saaren eli ns lintusaaren ekologiset tavoitteet ovat heikentyneet saaren rehevöitymisen myötä: kalliota ja rantasomerikkoa mukaileva saaren keskusta sai naurulokit palaamaan altaille pesimään ja houkuttelemaan alueelle myös muita pesijöitä. Nyt lokkien pesintä on taantunut. Atailla viihtyvät minkit myös hankaloittavat pesinnän onnistumista.

Paluu saareen -aamun tunnelmia ja maisemia lintualtailla:

Aikaisemmin sorapohjainen saaren keskiosa on peittynyt kasvillisuudella. Lintusaarta kehystävään kasviriuttaan istutetut osmankäämit, sorsimot ja kurjenmiekat ovat juurtuneet hyvin ja vallanneet saaren molemmat päät (yläkuva pohjoiseen, alakuva etelään)

Kierrätysmuoviset rakenteet ovat jääneet kassvillisuuden alle, tässä alla on liuska, joka tehtiin helpottamaan poikasten  pääsyä veteen ja takaisin saareen. Saaren molemmilla puolilla olevat rantautumisliuskat helpottavat myös maihinnousua ja huoltoa.

Rantakukka on saanut antaa tilaa mm kurhoille, hierakoille ja muille tatarkasveille sekä nokkosille .

Rehevöitynyt ankkuriköysi

Kavillisuuden keskeltä löytyy usvalaatikko

, jonka kansi on kadonnut edellisvuosien myrskyissä.

Kivet ovat jääneet myös lähes kokonaan kasvillisuuden peittoon.

Toinen kasviriutoista on irronnut osittain ankkureista ja ajautunut lintusaaren kylkeen (Kuvat yllä ja alla).