Heinäkuu

Naurulokkien ja muiden vesilintujen pesintä on ohi ennen rantakukkien kukintaa. Luonnonvarainen ja myös perennapenkissä viihtyvä rantakukka (tai pohjanrantakukka) on IUCN:n (kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) koko planeettaamme käsittävässä vieraslajiluettelossa listattu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Pohjois-Amerikkaan rantakukka kulkeutui yli 100 vuotta sitten ja levinnyt nopeasti syrjäyttäen kosteikkojen alkuperäiskasveja. Useissa osavaltiossa rantakukan siirtäminen on kielletty lailla. Taiteilija Jackie Brookner alkujaan ihmettelikin rantakukan pääsyä kelluvien saarien kasvipeittoon peläten sen vievän tilan kaikilta muilta. Suomessa rantakukka on harmiton. Näyttävimmät rantakukkakasvustot löytyvätkin yleensä lintujärvien ja lokkiyhdyskuntien liepeiltä, missä räpylöitten tallaus ja ylenpalttinen typpilannoitus ovat luoneet rantakukalle ihanteelliset olosuhteet (lähde: Luontoportti).

Kukkivat kelluvat riutat

Naurulokit poikueineen ovat levittäytyneet ympäristöön ja käyttävät kelluvia pesimäsaariaan enää väliaikaisina levähdyspaikkoina. Kasviriuttojen kukinta on nyt koreimmillaan, josta erottuvat väriläiskinä nyt rantakukka ja ranta-alpi: 

LINTUSAAREN RAIVAUS JATKUU

Lintusaren pohjoispää alkaa muistuttamaan Jackie Brooknerin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa selkeästi erottuvat reunoja kiertävät kasviriuttarakenteet keskustan rantasomerikkoa mukailevasta pesimäalueesta. Kivien ympäriltä on poistettu noin 10 cm biomassaa, josta suurin osa käytetty eroosiopaikkauksiin ja kasvualustojen vahvistamiseen sekä pesälaatikoiden maisemointiin (yläkuva). Poistimme kasvustot myös laiturista, jonka varsinainen tarkoitus on helpottaa poikasten pääsyä takaisin pesimäsaarelleen, mutta joka toimii myös huoltolaiturina (kuva alla).

Levitin kasvualustoille rantakukan siemeniä - vaikka kukka on kova itsekin leviämään, mutta  lintusaarella se on hieman jäänyt isorsimoiden varjoon.

Kivien ympärilläkasvanut heinikko on paikoin juurtunut syvälle lecasoraikkoon -ja kikeminen on hankalaa, mutta onnistuu. Lecasora vaan täytyy raapia-kaapia ja lopuksi ravistella juuristosta pois.

Näin luonto valtaa rakenteita. Tässä nokkosen ja isosorsimon juurakot ovat tunkeutuneet saaren keskiosan geotekstiilin ja  kasviriutan laitojen väliin. Ilman huoltoa rakenteet antavat pikkuhiljaa periksi ja hajoavat.

Pitkä kivi on keskeltä halki. Huomasin, että halkeama elää liikkuessamme saarella. Pohja on  joustava ja myötäilee myös aallokon liikkeita - ei paljon, mutta riittävästi murtaakseen pitkät betonirakenteet. Betonipäällysteisten tekokivien sisällä on käytetty polystyreeniä keveytensä tähden.

Nättiä on! Tuuli on painanut kasviriuttaa hieman etäämmälle. Ankkuriköysissä on hyvä olla hieman joustovaraa - pikkusaaret liikkuvat muutamia metrejä sivuunsa. Iso saari on onnistuttu pitämään lähes paikoillaan ristiankkuroinnilla. Vene lastattu nokkosten juurakoilla. Nokkonen oli valtakasvina somerikolla ja kotamme hieman hillitä sen juuriston levittäytymistä ja tunkeutumista tekokiviin ja rakanteisiin.

LINTUSAAREN JA KASVIRIUTTOJEN KASVILLISUUTTA

Vesitatar kukkii Veden taika -lammen ja meren välisen kannaksen reunoilla.

Lännen puoleinen riutan keskellä on kasvanut pajukkoa, jossa pikkulinnut viihtyvät.

Pinkki värsuora jatkuu saarilla: kuihtuneiden rantakukkien lomaan on siementänyt jokseenkin harvinainen karvahorsma. Tosin tänä vuonna karvahorsmalla on todettu olleen erittäin hyvä vuosi.

Karvahorsma

Itäisen puolen riutalla on vankat osmankäämi- ja keltakurjenmiekka-kasvustot

Saari on ollut ankkurista irronneen jo toista vuotta ja on siitä syystä kärsinyt enemmän tyrksyissä: saaren keskeltä  ovat osin kasvualustat huuhtoutuneet pois. 

Uusi varmistettu tulokas lintuaarella on myrkkykeiso. Päiväkirjasta tosin löytyy kuvia myrkkykeison kukinnasta kuvia jo vuodelta 2010 - eli ehkä on yksi näistä huomaamatta siirtämistämme kasveista saarella. Kuva

Altaan vesi on palautunut tehokalastuksen jälkeisten kirkasvetisten vuosien jälkeen samekasi ja leväiseksi. Lintutarkkailijoiden mukaan altaassa on jälleen paljon hopearuutanaa.

Saarien seurantaa 2013-2014.

Lännen puoleisen pikkusaaren keskellä kasvaa pajukkoa

Pääsaarella eli lintujen pesimäsaarella on vastassa viidakko

Rantautumisliuska on myös kasvillisuuden peitossa

Keinokivet ovat pysyneet kohtuullisen ehjinä

Naurulokkien suosima soreikko on kasvamassa umpeen

Minkit ovat tehneet oman maihinnousupaikan saarelle. Pintarakenteissa useita minkin mentäviä reikiä. Vahva tenax-verkko  ei estänyt minkin pureutumista kellukkeiden väleistä saarelle.

Minkkien ruokavarastot. Minkkien loukutuksia tehdään alueella.

Usvalaatikon kansi on kadonnut tyrskyissä

Nokkonen valtaa alaa

Sähköt ovat poikki. Minkit ilmeisesti katkaisseet johdon.

Vedenpinta on matalalla. Mikä aiheuttaa sen, että usvapumppu möyhii pohjaliejua joka tukkii suuttimet. 

Saaren alkuperäiskasvit ovat jäämässä vähemmistöön, vaikka rantakukka yleisesti on varsinainen  selviytyjä - onhan se päässyt myös sadan haitallisimman vieraslajin listaan. Alunperin kelluvien saarten kaikki kasvit on siirtoistutettu viereiseltä kosteikolta. Luonto valtaa.

Itäinen, joka myös nuorin saari, on kärsinyt eniten eroosiosta. Kasvit eivät ole ehtineet juurtua kyllin lujasti alustaan ennen ensimmäisiä myrskyjä. Irrottuaan toisesta ankkurista se on ollut hieman tuuliajolla.

Aluskatteet ovat liunneet aallokossa pois.

Työmaakoppimme on ollut jatkuvan ilkivallan ja materiaalivarkauksien kohteena. Nyt koppi on poistettu sillä emme tarvitse sitä enää.

Vegetation. Kasvillisuus.

               

Kasvusto on kasvanut, pysynyt tiheänä ja lajisto monipuolistunut. Lintusaaren eteläisessä päässä on  aallokon aiheuttama eroosio-aukko jossa pohjarakenteet ovat tulleet esiin.

Lisää kuvateksti