Minkin saalistus-aukkojen sulkeminen

Lintusaaren keskiosan rakenne on kaksikerroksinen: alimpana on isot HPDE-kelluttimet ja päällä ohuemmista HDPE-putkista koottu vesimolekyylin rakennetta muistuttava joustava kehikko. Minkit uivat keskimmäisen ison kelluttimen päälle ja pääsevät rakenteiden välistä jyrsimään verkon "kuivin käpälin" - ovat viisaita eläimiä, sillä pääseehän saareen helpommallakin, mutta näin välttävät ilmeisesti naurulokkien pommituksen. Valitettavasti emme keksineet, miten estää jatkossa tämä kellutinkerroksissa kiipeileminen.  Päätimme paikata reikänen alue jyrsijäverkolla, jonka päälle tulee rakenteissa käytetty PE-verkko. Jyrsijäverkko ei ole ruostumatonta terästä, joten se ei tule kestämään pitkiä aikoja. Saareen rakenteiden muut materiaalit on valittu 50-vuoden elinkaari-kriteerillä. Kelluttimet ovat PE (Polyeteeni) - HD (High density) laatua, koska polyeteeni on kemiallisesti ja biologisesti reagoimatonta muovia, ja kestää näin vedessä hajoamatta eliöille haitallisiksi ainesosiksi. Mutta minkin polyeteeni-muoviverkko ei kyennyt estämään.

Vauriokohdasta pääsee mukavasti tarkastelemaan sidontakohtia ja kiinnityksiä: kaikki näyttää olevan priima-kunnossa, kuin eilen asennettut... Alla ohuempien kellutinputkien muodostama tähtikuvioinen liitoskohta, jossa putkien päät on litistetty ja pultattu toisiinsa kiinni. Päälirakenne on PE-köysillä sidottu alimmaisiin kellutinputkiin. Lisäksi sidonnoissa on käytetty teräksisiä hihnoja. 

Peitimme reiät jyrsijäverkolla ja ompelimme reunat ja reikien ympärystät rautalangalla kiinni alusverkkoon, jotta eläimet eivät pääse verkkojen väliin.

Korjauslaastilla paikatut kivet saivat vielä päälle viimeistelyrappauksen. Sarit Peltola Aurinkoinen tulevaisuus ry:stä oli taas mukana talkoilemassa:

Tänään Kemiönsaaressa rikottiin marraskuun lämpöennästys eli lämmintä riitti +14C . Mukava työskennellä...

Lintusaaren rantasomerikon loppuraivaus

SIISTII!

Pakkasaamuna oli kelluville saarille keräntyneenä runsaasti lintuja -ainakin sorsia, isokoskelo-pari ja haikara - ja raivaajien palattua mantereelle palasivat linnut takaisin saarilleen nauttimaan auringonpaisteesta. 

NYT (NOW)

Siistii! Saimme kaikki biomassat lintusaaren keskiosista saaren päätyjen kasviriutoille. Nokkosjuurakot lastasimme veneeseen ja loppusijoitimme ne mantereelle. Lintusaari alkaa näyttämään jälleen Jackie Brooknerin Veden taika -teokselta. Yläkuvassa saaren pohjoispää, alla eteläpää.

ENNEN (BEFORE)

 Vertailun vuoksi kaksi kuvaa alkutilantesta (yllä ja alla), ks. blogi Paluu saarelle.

Ehdotukseni on, että saari käydään niittämässä ja  muutoin huoltamassa kerran vuodessa pesinnän jälkeen, aikaisintaan elokuussa. Elo- ja syyskuu ehkä vähiten linnustoa häiritsevät kuukaudet, kaikki poikaset ovat tuolloin  jo omilla siivillään.

LISÄÄ ANKKUROINTIA

Huomasimme lintutornin puoleisen kasviriutan kelluneen lähemmäs lintusaarta.  Ilmeisesti riutta haluaa myös uuden ankkurin. Koitetaan taas löytää kierrätyksestä jokin sopiva rautamötikkä ankkurin virkaa tekemään.

Uudelleen ankkuroitu pikkusaari on pysynyt paikoillaan.

TEKOKIVET JA PAKKANEN

Suunnitelmissa oli aloittaa kivien korjaus, mutta yöpakkaset estävät sen - ja yöpakkaset jatkuvat toistaiseksi. Betoniasiantuntija suositteli käyttämään julkisivukorjauksiin kehiteltyä Weberin Vetonit rep 26 - polymeerimodifoitua pikakorjauslaastia - eli massaa jossa on muovikuituja vahvistimena. 

Kivien korjausurakka näyttää vaikealta - osasta tekokiviä on pinta irronnut palasina lähes kokonaan. Näyttäisi siltä, että  säiden vaihtelut ja yöpakkaset rapauttavat kivien pintoja entisestään.

  

MINKIN TUNNELIT JA USVALAATIKON KANSI 

Seuraavaksi paikkaamme minkkien tekemät onkalot (joita on 5) jotka sijaitsevat suorassa linjassa keskimmäisen kelluttimen päällä. Saaren alustana kelluttimien päällä on polyeteeni-tukiverkko joka on liian helppo jyrsittävä, joten paikkaan kohdan jyrsijäverkolla. Jostain syystä saaren keskimmäinen kelluke on koholla ja sen ympäristö kuivaa, mikä tekee minkille otolliset kaivuuolosuhteet rakenteisiin. 

Usvalaatikon kansi odottaa myös päällystämistä. Mietinnässä on, millä korvaan lasikuidun. Usvalaatikon teimme lasikuidusta ja päällä on sama betonimassa kuin kivissä - mutta betoni on pysynyt lasikuidun pinnalla ehjänä, toisin kuin polystyreeni-kivisisusten (Finnfoam) pinnassa.

LINTUSAAREN RAIVAUS JATKUU

Lintusaren pohjoispää alkaa muistuttamaan Jackie Brooknerin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa selkeästi erottuvat reunoja kiertävät kasviriuttarakenteet keskustan rantasomerikkoa mukailevasta pesimäalueesta. Kivien ympäriltä on poistettu noin 10 cm biomassaa, josta suurin osa käytetty eroosiopaikkauksiin ja kasvualustojen vahvistamiseen sekä pesälaatikoiden maisemointiin (yläkuva). Poistimme kasvustot myös laiturista, jonka varsinainen tarkoitus on helpottaa poikasten pääsyä takaisin pesimäsaarelleen, mutta joka toimii myös huoltolaiturina (kuva alla).

Levitin kasvualustoille rantakukan siemeniä - vaikka kukka on kova itsekin leviämään, mutta  lintusaarella se on hieman jäänyt isorsimoiden varjoon.

Kivien ympärilläkasvanut heinikko on paikoin juurtunut syvälle lecasoraikkoon -ja kikeminen on hankalaa, mutta onnistuu. Lecasora vaan täytyy raapia-kaapia ja lopuksi ravistella juuristosta pois.

Näin luonto valtaa rakenteita. Tässä nokkosen ja isosorsimon juurakot ovat tunkeutuneet saaren keskiosan geotekstiilin ja  kasviriutan laitojen väliin. Ilman huoltoa rakenteet antavat pikkuhiljaa periksi ja hajoavat.

Pitkä kivi on keskeltä halki. Huomasin, että halkeama elää liikkuessamme saarella. Pohja on  joustava ja myötäilee myös aallokon liikkeita - ei paljon, mutta riittävästi murtaakseen pitkät betonirakenteet. Betonipäällysteisten tekokivien sisällä on käytetty polystyreeniä keveytensä tähden.

Nättiä on! Tuuli on painanut kasviriuttaa hieman etäämmälle. Ankkuriköysissä on hyvä olla hieman joustovaraa - pikkusaaret liikkuvat muutamia metrejä sivuunsa. Iso saari on onnistuttu pitämään lähes paikoillaan ristiankkuroinnilla. Vene lastattu nokkosten juurakoilla. Nokkonen oli valtakasvina somerikolla ja kotamme hieman hillitä sen juuriston levittäytymistä ja tunkeutumista tekokiviin ja rakanteisiin.

Saarien seurantaa 2013-2014.

Lännen puoleisen pikkusaaren keskellä kasvaa pajukkoa

Pääsaarella eli lintujen pesimäsaarella on vastassa viidakko

Rantautumisliuska on myös kasvillisuuden peitossa

Keinokivet ovat pysyneet kohtuullisen ehjinä

Naurulokkien suosima soreikko on kasvamassa umpeen

Minkit ovat tehneet oman maihinnousupaikan saarelle. Pintarakenteissa useita minkin mentäviä reikiä. Vahva tenax-verkko  ei estänyt minkin pureutumista kellukkeiden väleistä saarelle.

Minkkien ruokavarastot. Minkkien loukutuksia tehdään alueella.

Usvalaatikon kansi on kadonnut tyrskyissä

Nokkonen valtaa alaa

Sähköt ovat poikki. Minkit ilmeisesti katkaisseet johdon.

Vedenpinta on matalalla. Mikä aiheuttaa sen, että usvapumppu möyhii pohjaliejua joka tukkii suuttimet. 

Saaren alkuperäiskasvit ovat jäämässä vähemmistöön, vaikka rantakukka yleisesti on varsinainen  selviytyjä - onhan se päässyt myös sadan haitallisimman vieraslajin listaan. Alunperin kelluvien saarten kaikki kasvit on siirtoistutettu viereiseltä kosteikolta. Luonto valtaa.

Itäinen, joka myös nuorin saari, on kärsinyt eniten eroosiosta. Kasvit eivät ole ehtineet juurtua kyllin lujasti alustaan ennen ensimmäisiä myrskyjä. Irrottuaan toisesta ankkurista se on ollut hieman tuuliajolla.

Aluskatteet ovat liunneet aallokossa pois.

Työmaakoppimme on ollut jatkuvan ilkivallan ja materiaalivarkauksien kohteena. Nyt koppi on poistettu sillä emme tarvitse sitä enää.