Lintusaaren rantasomerikon loppuraivaus

SIISTII!

Pakkasaamuna oli kelluville saarille keräntyneenä runsaasti lintuja -ainakin sorsia, isokoskelo-pari ja haikara - ja raivaajien palattua mantereelle palasivat linnut takaisin saarilleen nauttimaan auringonpaisteesta. 

NYT (NOW)

Siistii! Saimme kaikki biomassat lintusaaren keskiosista saaren päätyjen kasviriutoille. Nokkosjuurakot lastasimme veneeseen ja loppusijoitimme ne mantereelle. Lintusaari alkaa näyttämään jälleen Jackie Brooknerin Veden taika -teokselta. Yläkuvassa saaren pohjoispää, alla eteläpää.

ENNEN (BEFORE)

 Vertailun vuoksi kaksi kuvaa alkutilantesta (yllä ja alla), ks. blogi Paluu saarelle.

Ehdotukseni on, että saari käydään niittämässä ja  muutoin huoltamassa kerran vuodessa pesinnän jälkeen, aikaisintaan elokuussa. Elo- ja syyskuu ehkä vähiten linnustoa häiritsevät kuukaudet, kaikki poikaset ovat tuolloin  jo omilla siivillään.

LISÄÄ ANKKUROINTIA

Huomasimme lintutornin puoleisen kasviriutan kelluneen lähemmäs lintusaarta.  Ilmeisesti riutta haluaa myös uuden ankkurin. Koitetaan taas löytää kierrätyksestä jokin sopiva rautamötikkä ankkurin virkaa tekemään.

Uudelleen ankkuroitu pikkusaari on pysynyt paikoillaan.

TEKOKIVET JA PAKKANEN

Suunnitelmissa oli aloittaa kivien korjaus, mutta yöpakkaset estävät sen - ja yöpakkaset jatkuvat toistaiseksi. Betoniasiantuntija suositteli käyttämään julkisivukorjauksiin kehiteltyä Weberin Vetonit rep 26 - polymeerimodifoitua pikakorjauslaastia - eli massaa jossa on muovikuituja vahvistimena. 

Kivien korjausurakka näyttää vaikealta - osasta tekokiviä on pinta irronnut palasina lähes kokonaan. Näyttäisi siltä, että  säiden vaihtelut ja yöpakkaset rapauttavat kivien pintoja entisestään.

  

MINKIN TUNNELIT JA USVALAATIKON KANSI 

Seuraavaksi paikkaamme minkkien tekemät onkalot (joita on 5) jotka sijaitsevat suorassa linjassa keskimmäisen kelluttimen päällä. Saaren alustana kelluttimien päällä on polyeteeni-tukiverkko joka on liian helppo jyrsittävä, joten paikkaan kohdan jyrsijäverkolla. Jostain syystä saaren keskimmäinen kelluke on koholla ja sen ympäristö kuivaa, mikä tekee minkille otolliset kaivuuolosuhteet rakenteisiin. 

Usvalaatikon kansi odottaa myös päällystämistä. Mietinnässä on, millä korvaan lasikuidun. Usvalaatikon teimme lasikuidusta ja päällä on sama betonimassa kuin kivissä - mutta betoni on pysynyt lasikuidun pinnalla ehjänä, toisin kuin polystyreeni-kivisisusten (Finnfoam) pinnassa.

LINTUSAAREN RAIVAUS JATKUU

Lintusaren pohjoispää alkaa muistuttamaan Jackie Brooknerin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa selkeästi erottuvat reunoja kiertävät kasviriuttarakenteet keskustan rantasomerikkoa mukailevasta pesimäalueesta. Kivien ympäriltä on poistettu noin 10 cm biomassaa, josta suurin osa käytetty eroosiopaikkauksiin ja kasvualustojen vahvistamiseen sekä pesälaatikoiden maisemointiin (yläkuva). Poistimme kasvustot myös laiturista, jonka varsinainen tarkoitus on helpottaa poikasten pääsyä takaisin pesimäsaarelleen, mutta joka toimii myös huoltolaiturina (kuva alla).

Levitin kasvualustoille rantakukan siemeniä - vaikka kukka on kova itsekin leviämään, mutta  lintusaarella se on hieman jäänyt isorsimoiden varjoon.

Kivien ympärilläkasvanut heinikko on paikoin juurtunut syvälle lecasoraikkoon -ja kikeminen on hankalaa, mutta onnistuu. Lecasora vaan täytyy raapia-kaapia ja lopuksi ravistella juuristosta pois.

Näin luonto valtaa rakenteita. Tässä nokkosen ja isosorsimon juurakot ovat tunkeutuneet saaren keskiosan geotekstiilin ja  kasviriutan laitojen väliin. Ilman huoltoa rakenteet antavat pikkuhiljaa periksi ja hajoavat.

Pitkä kivi on keskeltä halki. Huomasin, että halkeama elää liikkuessamme saarella. Pohja on  joustava ja myötäilee myös aallokon liikkeita - ei paljon, mutta riittävästi murtaakseen pitkät betonirakenteet. Betonipäällysteisten tekokivien sisällä on käytetty polystyreeniä keveytensä tähden.

Nättiä on! Tuuli on painanut kasviriuttaa hieman etäämmälle. Ankkuriköysissä on hyvä olla hieman joustovaraa - pikkusaaret liikkuvat muutamia metrejä sivuunsa. Iso saari on onnistuttu pitämään lähes paikoillaan ristiankkuroinnilla. Vene lastattu nokkosten juurakoilla. Nokkonen oli valtakasvina somerikolla ja kotamme hieman hillitä sen juuriston levittäytymistä ja tunkeutumista tekokiviin ja rakanteisiin.

PALUU MANTEREELLE -HYVILLÄ MIELIN

Aurinko kuivattaa ja samalla keventää saarelta pois roudattavaa biomassaa. 

Saaren eteläpää (kuvassa)  vaati vielä raivausta. Sen jälkeen kivien paikkaus-rappausta, usvakiven kannen valmistusta ja minkin tekemien reikien paikkausta. 

"On se vähä muuttunu" tuumasi soutaja. Tässä alkutilanne "Paluu saarelle"

Nokkosjuurakko saa kyytiä.

Salamatkustaja. Näin hänet kyllä saarella....

LINTUSAAREN RAIVAUSTA JA "EROOSIOREIKIEN" PAIKKAUSTA

Paluu saareen - paljon pohdittavaa -tuulee.

Lintusaaren reunaa kiertävät riutat ovat myös kärsineet eroosiosta: paikoin kasvualustat ovat huuhtoutuneet veteen. 

Minua askarruttaa raivauksesta kertyvän biomassan siirtäminen pois saarelta....

Saaren keskiosan kivet ja somerikko on tarkoitus kaivaa esiin.

Kasviriutalla myös laajoja kohtia joista aluskate huuhtoutunut kokonaan pois verkon päältä. Käytimme ruokoa alunperinkin aluskatteena....oivalsin, että voin käyttää niitetyt kasvit ja biomassan ainakin suurimmaksi osaksi eroosiokohtien paikkaamiseen! Verkkojen päälle pitkiä osmankäämien ja isosorsimojen varsia, päälle ruoko-guona-biomassaa sekä nurmi- ym kasvimättäitä. Ongelma ratkaistu!

Niittosilppua uppoaa kasviriutan reikiin. Alla on kelluttimet, kelluttimien päällä verkkoa.

Tuuliajolla ollut kasviriutta on eniten menettänyt kasvualustojaan.

Kelluttimien väleissä on verkkoa. Niiden päälle ensin pitkää niittojätettä, osmankäämiä ja isosorsimoa, pintaan lintusaaren keskiosasta kaavittua biomassaa, joka on pääasiassa ruokon ja guanan sekoitusta. Ruoko-guanasta voisi olla tavallinen puutarhurikin kiinostunut!

Avaraa, hieman surullisen näköistä. Mutta saaren muodot, keskiosan ja kasviriuttojen raja alkaa hahmottua. Näköala etelään.

Näköala pohjoiseen eli Saloon ja jätevedenpuhdistamolle.

Tämä oli lähtökohta ks. Paluu saareen

Lintusaaren ja kasviriutta-rakenteen erottaa toisistaan muovinen lankku.

Paikoin lecasora on sekoittunut biomassaan niin paljon, että soraa jaa maata ei voi enää erottaa toisistaan. Vaihtoehtona on tuoda lisää soraa somerikkoon. Tämä menee vielä mietintään. 

Maaperä on elävää, kun siellä on matoja ja muita hajottajaeläimiä.

TEOKSEN ESIINKAIVAMINEN ALKAA

Aloitimme raivaamisen niittämällä. Saaren muoto tulee esiin.  Keskellä on kasvuston alle jäänyt rantasomerikko ja lintusaaren molempia päitä kiertää istutetut kasviriutat. Päätin jättä saaren päiden kurjenmiekka- ja sorsimokasvustot niittämättä. Tavoitteena on löytää somerikon ja kasviriuttojen raja. Somerikon alla on tukevat kellukkeet, jotka kantavat vähintään 80kg/m2, mutta kasviriuttojen alla vain yksinkertaiset kelluttimet joiden päällä verkko ja kasvualustat. 

Maisema avartuu, teos aukeaa...

Pohdintaan jää mihin päätyy saarelta raivattu biomassa!

Tarvitaa lapio kivien esiin kaivamiseksi.

Pumpun ja usvalaitteen liitoskohta kaivettu esiin.

Valotkin löytyivät.

Uuden usvalaatikon kannen muotoilua

Saari itäpuolelta katsottuna (yllä ja alla). Vasemmalla vielä ankkurista irronnut pikkusaari eli kasviriutta.

Kuvia lähtötilanteesta (ks. Paluu saarelle):