Äänekästä aikaa

"kännykkävideo"

Veden Taika talvehtii

Vaellus Salon vesiluonnon äärellä ke 22.5 klo 17

Lähtö kimppakyydein Kultturitalo Villin pihalta klo 17. Vaelluksen aikana Hans Vogt kertoo vesiluonnosta, Tuula Nikulainen Veden taika -projektista ja Pasi Airike lintujen havainnoinnista. Vaellus kestää noin 1,5 tuntia. Mukaan omat eväät. Tosi huonolla säällä oppaat kertovat alueesta sisätiloissa Villissä.

Perinteinen Ssly:n linturetki ja Unelmien liikuntapäivä Halikonlahdella

10.5 tiistaina Unelmien liikuntapäivänä on tarjolla kaksi opastettua linturetkeä Halikonlahden lintupolulla.

Veden taika -kelluvat lintusaaret sijaitsevat Halikonlahden lintupolun keskellä suurimmassa ns kolmoisaltaassa. Teoksen opaskyltti löytyy Satamakadun varrelta, jossa on pieni levennys. Saaret täyttyvät pikkuhuljaa naurulokkien ja muiden vesilintujen pesistä.

Halikonlahden lintupolku

Klo 9-10 lintuharrastaja FM Jouni Tittonen kertoo lintuharrastuksesta,
lintukeväästä, bongauksesta ja rengastuksesta.
Halikonlahden lintupolku lähtee Satamakadulta Halikonjokisuun kohdalta, kiertäen vedenpuhdistamon altaat myötäpäivään palaten takaisin lähtöpaikkaan. Polun lähtöpaikalla sijaitsee P-alue. Lähtöpaikka sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Salon keskustasta. Lähtöpaikan koordinaatit ovat P 60° 22,034’ ja I 23° 4,977’Järjestää Salon kaupunki/Unelmien liikuntapäivä

Klo 18-20 Salon luonnonsuojeluyhdistyksen perinteinen kevätlinturetki.
Retkelle lähdetään Timalitornin (lintutorni) parkkipaikalta (koordinaatit yllä) klo 18 ja paluuu on noin klo 20. Oppaana toimii salolainen lintumies ja luonnonsuojeluaktiivi Seppo Sällylä. Sepon seurassa tarkkaillaan ja tunnistellaan kevään lintuja. Retki on kaikille vapaa ja maksuton. Kiikarit kaulaan ja retkelle!

Kevätlinturetki

Altailla voi kiertää myös omatoimisesti kyltein opastetun Halikonlahden lintupolun. Lintupolulla kaksi lintutornia ja piilokojua.

Halikonlahden lintupolku

Talvista hiljaiseloa

Viime vuonna Veden taika-projektin aloittamisesta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Tänä vuonna saaret ovat kelluneet sen kymmenen vuotta. 

Heinäkuu

Naurulokkien ja muiden vesilintujen pesintä on ohi ennen rantakukkien kukintaa. Luonnonvarainen ja myös perennapenkissä viihtyvä rantakukka (tai pohjanrantakukka) on IUCN:n (kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) koko planeettaamme käsittävässä vieraslajiluettelossa listattu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Pohjois-Amerikkaan rantakukka kulkeutui yli 100 vuotta sitten ja levinnyt nopeasti syrjäyttäen kosteikkojen alkuperäiskasveja. Useissa osavaltiossa rantakukan siirtäminen on kielletty lailla. Taiteilija Jackie Brookner alkujaan ihmettelikin rantakukan pääsyä kelluvien saarien kasvipeittoon peläten sen vievän tilan kaikilta muilta. Suomessa rantakukka on harmiton. Näyttävimmät rantakukkakasvustot löytyvätkin yleensä lintujärvien ja lokkiyhdyskuntien liepeiltä, missä räpylöitten tallaus ja ylenpalttinen typpilannoitus ovat luoneet rantakukalle ihanteelliset olosuhteet (lähde: Luontoportti).

Kymmenen vuotta Veden taikaa

Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä kun aloitimme suunnittelemaan Veden Taika -teosta yhdessä taiteilija Jackie Brooknerin kanssa. Valitettavasti hän ei ole enää kanssamme juhlavuotta viettämässä, mutta hänen ajatuksensa siitä, miten me voimme myös taidetta tekemällä takaisinkytkeytyä luontoon perehtymällä samalla ekosysteemien toimintaan ja käyttämällä teoksien elementteinä luonnon omia ympäristöä eheyttäviä menetelmiä, rantautuivat vahvasti taiteen kentälle. Vielä tässä vaiheessa ei ollut Veden Taikaa, oli vain yhteinen tahto ja suunnitelma toteuttaa taideteos -taideteko-, joka olisi paitsi esteettinen teos, myös ympäristöteko ja joka liittyisi vedenkiertoon. Teos osin kustannettiin Salon jätevedenpuhdistamon laajennuksen prosenttitaiteena, joten vesi tuli luonnollisesti teoksen elementiksi.  Kutsuimme Jackie Brooknerin Suomeen Halikonlahti Green Art -trilogian taiteilijavieraaksi syksyllä 2007, josta alkoi monivuotinen ja monia eri ryhmiä ja osaajia yhdistävä yhteisöllinen ympäristötaideprojekti yhteistyössä Jackien kanssa.

10 vuotta sitten:

Veden taika -teokselle infokyltti

Veden taika -teos on saanut uuden infokyltin, joka kertoo teoksen rakenteesta ja sen merkityksestä vesiekosysteemille. Kyltti löytyy Satamakadulta vastapäätä lintutornia Veden taika -teoksen kohdalta, josta myös paras näkyvyys lintusaarelle.

Kukkivat kelluvat riutat

Naurulokit poikueineen ovat levittäytyneet ympäristöön ja käyttävät kelluvia pesimäsaariaan enää väliaikaisina levähdyspaikkoina. Kasviriuttojen kukinta on nyt koreimmillaan, josta erottuvat väriläiskinä nyt rantakukka ja ranta-alpi: 

Ruskosuohaukan vierailu

Ruskosuohaukka saa naurulokit suunniltaan. Kuva: Pasi Airike

Naurulokeilla poikasia

Olen päivän tai kahden vanha. Kuva: Pasi Airike

Pesälaatikot kelpasivat naurulokeille. Kuvassa noin viikon vanhoja poikasia. Kuva: Pasi Airike

Aamuvarhaisella

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

kuva: Pasi Airike

Sorsalintuja ja laulujoutsen

Kelluvien saarten ympärillä viihtyy parhaillaan ainakin punasotka, tukkasotka, silkkiuikku, telkkä, sini- ja harmaasorsa, laulujoutsen sekä kalatiira. 

Naurulokit pesänrakennuspuuhissa

Betonilla paikatut kivet näyttävät selvinneen hyvin talven vaihtelevista sääolosuhteista - näyttävät suorastaan hyviltä. Usvalaatikon "kivimäinen kansi" vielä uupuu. Naurulokit aikovat ilmeisesti valloittaa myös sorsalintuja varten asennetut pesintälaatikot.

Tervetuloa talvi ja myrskyt! Liikkuva kasviriutta sai lisä-ankkurin.

Tämän vuoden viimeinen souturetki Veden taika -saarille!

Kohteenamme oli tällä kertaa lintutornin puoleinen kasviriutta, joka on liikkunut paikoiltaan - ei kuitenkaan karannut. Alkuperäiset betoniankkurit, joita löysimme kaksi, eivät ole kyenneet pidättelemään saarta kovissa tuulissa paikoillaan. 

 Kuvia kasviriutan luonteesta: paikoin kasvualustat ovat huvenneet ja riutta muistuttaa rämeikköä. Riutta mieluisa suojapaikka paitsi sorsalinnuille myös pikkulinnuille, jotka viihtyvät pajupensaikossa. Riutalla on rantakukkaa, isosorsimoa ja muita kosteikkokasveja.

Melalla kauhoen löytyivät betoniankkurien kiinnitysköydet:

 

Vesi oli tavattoman kylmää. Uuden ankkurin köysi täytyy pujottaa kelluttimien ympäri - ja kädet upottaa kyynärpäitä myöten lampeen.

Lintusaaressa vesi olikin jäässä:

 

 Lintusaari näyttää kunnostettuna hyvältä, pohjarakenteet ja tekokivet korjattuina:

 Sorsien pesälaatikot ovat pysyneet hyvin paikoillaan:

Kasviriutta ankkuroituna paikoilleen uudella jarruankkurilla ja vanhoilla betoniankkureilla:

Veden taika kunnostustyöt jatkuvat keväällä:

Satamakadun puolen katselupaikkaa raivataan ja sinne tulee Veden taika -teoksesta kertova opastaulu. Lisäksi teemme sähköistykseen, usvalaitteistoon ja valaistukseen liittyviä muutoksia sekä kunnostuksia. 

Kunnostuksen teettävät yhteistyössä Salon liikelaitos Vesi, Salon taidemuseo Veturitalli, Salon kaupungin puisto-osasto sekä ympäristötoimi. Kunnostuksen toteutuksesta vastaa Tuula Nikulainen.

Kivien viimeistelyä. Minkin käytävät umpeen

Minkin lintusaaren pohjaverkkoon jyrsimä reikärivi (5 reikää) on nyt peitetty ensin jyrsijäverkolla ja  rakenteissa käytetyllä polyeteeniverkolla. 

Lopuksi peitimme paikkauksen lekasora-kasviturve-seoksella, jonka olimme kaapineet pois kivien ympäriltä.

Kivien viimeistelylaastiin sekoitin rautamustaa,  joka antaa laastille hieman "ajan patinan" sävyä.

Nyt on saatu kaikki saaren huoltotyöt tehtyä! Iso kiitos talkoolaisille Pasi Airike ja Sarit Peltola avusta! Usvalaatikon kannen valmistan kotona. Kanaverkosta muotoiltu malli lähtee mukaan. Ensi viikolla lisä-ankkuroimme vielä saaria Kuha-laiturien rengasankkureilla.

Valmista tuli!

Usvakannen malli lähtee työhuonelle valmistettavaksi.

Rakenneongelma

Alunperin tekokivet muotoiltiin hyvin hienojakoisella ja erityisvahvalla betoniseoksella, jossa vahvisteena on käytetty nano-tekniikkaa. Betonin ja ohjeistuksen saimme kuvanveistäjä Pertti Kukkoselta. Kivet onnistuivat hyvin, ja ne olivat kauniit: betonipinta sileä, elävä ja kivimäinen. Mutta jo muutaman vuoden päästä kivet alkoivat halkeilla. Ensimmäisen kerran paikkasin niitä alkuperäisseoksella. Halkeamisen syy ei ole kuitenkaan betonissa, vaan perustuksissa. Tekokivet on installoitu suoraan kiinni joustavaan saarirakenteeseen. Kiven sisuksien polystyreeni (Finfoam) antaa myöden, mutta betoni ei. Aallokko liikuttaa saaria ja kellukkeiden nivelet ovat joustavia. Saaren pinnalla kävellessä huomaa tämän liikkeen.  Tästä syystä jätimme pitkään matalaan kiveen halkeaman - oletuksena on, että halkeaman jättäminen mahdollisesti ehkäisee lisämurtumia. Ongelman olisi ehkä voinut välttää kiinnittämällä tekokivet joustamattomalle pohjalle, joka puolestaan olisi kiinnitetty saaren rakenteisiin tukevasti, mutta jättäen hieman liikumavaraa. Todennäköisesti vuosihuollossa joudutaan tulevinakin vuosina paikka-rappaamaan kiviä.