Lintusaaren tekokivien paikkausta

Veden taika aamuauringossa Satamakadun puolelta kuvattuna - kännykän kuvassa saarirykelmä näyttää paljon todellisuutta kaukaisemmalta. Tämä on teoksen paras katselukohta, jonne tullaan myös sijoittamaan Veden taika -infokyltti. Saarella viihtyy edelleen haikara, sekä sorsia, tukkasotkia ja koskeloita. Saarityömaalle kuulimme myös luhtakanan sekä viiksitimalin ääntelyä.
Viiksitimali. Kuva: Pasi Airike (Halikonlahti/Angelniemi)

Haastetta. Tämä ei ole se pahimmin vaurioitunut kivi - mutta se, joka näkyy aina valokuvissa, joten päätin paikata sen ensimmäiseksi.

Harjasimme vedellä kivet puhtaaksi - käytimme tosin lammen vettä. 

Laastia varten toimme  puhdasta vettä.

Kasvustoja on kivien sisällä - koitimme saada juuria pois...aika sissejä nämä valkojuuret, liekö ihan juolavehnä. Hyvä ravintokasvi tosin, ja rohtonakin käytetty.

Pahimmat vauriot paikkaan pikakorjauslaastilla (Vetonit 26) - joka kuivuu todella nopeaan (liiankin nopeaan ?) kastelusta huolimatta. Paras rappauskeli on pilvinen ja tyyni. Nyt saimme syysaurinkoa taivaan täydeltä ja leppoisaa kuivaa tuulta.

Jännittävä nähdä lopputulos huomenna...sillä kuivuminen oli tosi nopeaa. Katsoin, ettei pressuttamisesta olisi ollut enää mitään hyötyä...

Ennen ja jälkeen (alla) esipaikkauksen.  

Suunnitelmani on maalata kivet lopuksi vetisellä pintarappauslaastilla (Vetonit 410).

Satamakadun katselupaikalta. Kuva Pasi Airike 

Veden taika -lammen rannalla -Miettiikö Lähi-Itään vaiko Koillis-Afrikkaan lähtöä...
Kuva Pasi Airike

Lintusaaren rantasomerikon loppuraivaus

SIISTII!

Pakkasaamuna oli kelluville saarille keräntyneenä runsaasti lintuja -ainakin sorsia, isokoskelo-pari ja haikara - ja raivaajien palattua mantereelle palasivat linnut takaisin saarilleen nauttimaan auringonpaisteesta. 

NYT (NOW)

Siistii! Saimme kaikki biomassat lintusaaren keskiosista saaren päätyjen kasviriutoille. Nokkosjuurakot lastasimme veneeseen ja loppusijoitimme ne mantereelle. Lintusaari alkaa näyttämään jälleen Jackie Brooknerin Veden taika -teokselta. Yläkuvassa saaren pohjoispää, alla eteläpää.

ENNEN (BEFORE)

 Vertailun vuoksi kaksi kuvaa alkutilantesta (yllä ja alla), ks. blogi Paluu saarelle.

Ehdotukseni on, että saari käydään niittämässä ja  muutoin huoltamassa kerran vuodessa pesinnän jälkeen, aikaisintaan elokuussa. Elo- ja syyskuu ehkä vähiten linnustoa häiritsevät kuukaudet, kaikki poikaset ovat tuolloin  jo omilla siivillään.

LISÄÄ ANKKUROINTIA

Huomasimme lintutornin puoleisen kasviriutan kelluneen lähemmäs lintusaarta.  Ilmeisesti riutta haluaa myös uuden ankkurin. Koitetaan taas löytää kierrätyksestä jokin sopiva rautamötikkä ankkurin virkaa tekemään.

Uudelleen ankkuroitu pikkusaari on pysynyt paikoillaan.

TEKOKIVET JA PAKKANEN

Suunnitelmissa oli aloittaa kivien korjaus, mutta yöpakkaset estävät sen - ja yöpakkaset jatkuvat toistaiseksi. Betoniasiantuntija suositteli käyttämään julkisivukorjauksiin kehiteltyä Weberin Vetonit rep 26 - polymeerimodifoitua pikakorjauslaastia - eli massaa jossa on muovikuituja vahvistimena. 

Kivien korjausurakka näyttää vaikealta - osasta tekokiviä on pinta irronnut palasina lähes kokonaan. Näyttäisi siltä, että  säiden vaihtelut ja yöpakkaset rapauttavat kivien pintoja entisestään.

  

MINKIN TUNNELIT JA USVALAATIKON KANSI 

Seuraavaksi paikkaamme minkkien tekemät onkalot (joita on 5) jotka sijaitsevat suorassa linjassa keskimmäisen kelluttimen päällä. Saaren alustana kelluttimien päällä on polyeteeni-tukiverkko joka on liian helppo jyrsittävä, joten paikkaan kohdan jyrsijäverkolla. Jostain syystä saaren keskimmäinen kelluke on koholla ja sen ympäristö kuivaa, mikä tekee minkille otolliset kaivuuolosuhteet rakenteisiin. 

Usvalaatikon kansi odottaa myös päällystämistä. Mietinnässä on, millä korvaan lasikuidun. Usvalaatikon teimme lasikuidusta ja päällä on sama betonimassa kuin kivissä - mutta betoni on pysynyt lasikuidun pinnalla ehjänä, toisin kuin polystyreeni-kivisisusten (Finnfoam) pinnassa.

KASVIRIUTTA-KARKULAISEN ANKKUROINTI

Aamulla totesin sen, mitä olin toivonutkin: tuuli on siirtänyt kasviriutta-karkulaisen  oikeaan suuntaan. Niitin pienen aukon ruovikkoon. Lammen reunalla vettä on vain nilkkoihin asti. Tämä on se kohta Satamakadulla, johon suunnittelemme (Salon kaupunki) Veden taika -katselupaikkaa opastauluineen. Oikeastaan paikka on jo olemassa: Satamakadulla on pieni levennys juuri tällä kohden autojenkin pysähtyä.  Ruovikko olisi hyvä pitää noin 20 metrin kohdalta matalana -ja heinikko.

Ankkureita pikkusaaarella on nyt neljä: iso rengasannkkuri, jonka varassa saari on jonkun aikaa pyörinyt hakeutuen aina välillä äiti-lintusaaren kylkeen. Jostain syystä rengasankkurin köysi on todella pitkä (en muista mikä on ollut logiikkani tuolloin!). Ankkuriköydet eivät tosin voi olla liian lyhyitäkään - ja paras pitävyys saadaan ankkuroimalla köydet ristiin. Kaksi betoniankkuria on nostettu takaisin veteen uusille paikoilleen.  Saaren koillisnurkkaan kiinnitettiin uusi rengasankkuri, joka on konstruoitu vanhasta sadevesiviemärin kannesta (Aarni Ihalainen). Kasviriutan ympärillä veden syvyys on vain puolisen metriä. 

Punainen ankkuriköysii hohtaa lammen leväisen vihreässä vedessä.

Siellä se nyt on, pikkusaari eli veden puhdistusta hoitava kasviriutta, lintusaaresta katsottuna.

LINTUSAAREN RAIVAUS JATKUU

Lintusaren pohjoispää alkaa muistuttamaan Jackie Brooknerin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa selkeästi erottuvat reunoja kiertävät kasviriuttarakenteet keskustan rantasomerikkoa mukailevasta pesimäalueesta. Kivien ympäriltä on poistettu noin 10 cm biomassaa, josta suurin osa käytetty eroosiopaikkauksiin ja kasvualustojen vahvistamiseen sekä pesälaatikoiden maisemointiin (yläkuva). Poistimme kasvustot myös laiturista, jonka varsinainen tarkoitus on helpottaa poikasten pääsyä takaisin pesimäsaarelleen, mutta joka toimii myös huoltolaiturina (kuva alla).

Levitin kasvualustoille rantakukan siemeniä - vaikka kukka on kova itsekin leviämään, mutta  lintusaarella se on hieman jäänyt isorsimoiden varjoon.

Kivien ympärilläkasvanut heinikko on paikoin juurtunut syvälle lecasoraikkoon -ja kikeminen on hankalaa, mutta onnistuu. Lecasora vaan täytyy raapia-kaapia ja lopuksi ravistella juuristosta pois.

Näin luonto valtaa rakenteita. Tässä nokkosen ja isosorsimon juurakot ovat tunkeutuneet saaren keskiosan geotekstiilin ja  kasviriutan laitojen väliin. Ilman huoltoa rakenteet antavat pikkuhiljaa periksi ja hajoavat.

Pitkä kivi on keskeltä halki. Huomasin, että halkeama elää liikkuessamme saarella. Pohja on  joustava ja myötäilee myös aallokon liikkeita - ei paljon, mutta riittävästi murtaakseen pitkät betonirakenteet. Betonipäällysteisten tekokivien sisällä on käytetty polystyreeniä keveytensä tähden.

Nättiä on! Tuuli on painanut kasviriuttaa hieman etäämmälle. Ankkuriköysissä on hyvä olla hieman joustovaraa - pikkusaaret liikkuvat muutamia metrejä sivuunsa. Iso saari on onnistuttu pitämään lähes paikoillaan ristiankkuroinnilla. Vene lastattu nokkosten juurakoilla. Nokkonen oli valtakasvina somerikolla ja kotamme hieman hillitä sen juuriston levittäytymistä ja tunkeutumista tekokiviin ja rakanteisiin.

PALUU MANTEREELLE -HYVILLÄ MIELIN

Aurinko kuivattaa ja samalla keventää saarelta pois roudattavaa biomassaa. 

Saaren eteläpää (kuvassa)  vaati vielä raivausta. Sen jälkeen kivien paikkaus-rappausta, usvakiven kannen valmistusta ja minkin tekemien reikien paikkausta. 

"On se vähä muuttunu" tuumasi soutaja. Tässä alkutilanne "Paluu saarelle"

Nokkosjuurakko saa kyytiä.

Salamatkustaja. Näin hänet kyllä saarella....

PESÄLAATIKOITA SORSALINNUILLE

Salolaisten lintuharrastajien toiveesta lintusaarelle sijoitettiin 6 pesälaatikkoa eli uusia pesäimäsuojia sorsalinnuille.  Pasi Airike sijoitteli pesälaatikot  kasviriutoille. Pasi Airike on auttanut myös saaren raivaamisessa. Pesät sisustettiin kuivuneilla heinäkasveilla. Laatikoiden päälle painoksi ja maisemoinniksi laitettiin saaren keskiosista irrotettuja mättäitä ja olkimassaa. Tampereen Lokkisaarelta on hyviä kokemuksia pesälaatikoista. Ainakin sinisorsat, tukka- ja punasotka ovat niissä viihtyneet. Naurulokit voivat tehdä pesänsä pesälaatikoiden päälle -sopu sijaa antaa lintusaarillakin - ja luo turvallisuutta. Naurulokit ärhäkkäinä pesiensä puolustajina houkuttelevat myös muita vesilintuja pesimään naapurustoon.

Pesimälatikoita on molemmin puolin lintusaarta. Satamakadun puolelle, jonne tulee myös Veden taika -teoksen opastaulu ja katselupaikka, on sijoitettu neljä pesimälaatikkoa ja lintutornin puolelle kaksi.